lauantai 8. lokakuuta 2011

Pyörällä päästään

Viime syksynä kerroin taakse jääneen kesän parhaasta hetkestä, jonka koin pihasaunan verannalla ekaluokkalaisen poikani kertoessa syvällisiä ajatuksiaan. Jäin miettimään mikä olisi tämän kesän mieleenpainuvin muisto. Tällä kertaa sen taisi tarjota tyyni ja lämmin kesäilta polkupyörän selästä aistittuna.

Kesäilta laitumella - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiPyöräilin kuluneen kesän aikana paljon, ja hellekaudellakin tein lenkkini yleensä päiväsaikaan. Tuona heinäkuisena päivänä muuta ohjelmaa oli sen verran runsaasti, että ehdin pyörälenkille poikkeuksellisesti vasta illalla.

Itse asiassa lenkki olisi jäänyt kokonaan väliin, ellen olisi valmistautunut matkaan ottamalla pyörän ja varusteet auton perään jo aamulla kotoa lähtiessäni. Näin päädyinkin pyörälenkille vaihteeksi itselleni oudoissa maisemissa, joskin reitin olin suunnitellut etukäteen netin karttapalvelun avulla.

Jätin autoni taajaman laidalle ja suuntasin pyöräni kohti ympäröivää maaseutua. Reilun 80 km:n pituinen reittini kulki kumpuilevassa maalaismaisemassa kylästä toiseen. Elettiin heinäntekoaikaa, ja peltoaukeiden poikki ajaessani nenääni tulvi milloin kuivumaan kaadetun heinän tuoksu, milloin saunojen piipuista vienosti leijuva savu. Ylittäessäni laaksoja erottavaa harjualuetta alhaalla siintävältä järveltä kuului kuikan huuto.

Illan hämärtyessä pelloilla alkoi näkyä levolle asettuvan karjan lisäksi muutakin elämää. Erään metsän reunassa jolkotteli kettu saalistamassa, ja valkohäntäpeuroja näin illan mittaan peräti viidellä eri pellolla. Sykettä nostattavin kokemus oli vauhdissa havaita lepakon tekevän tiukan väistöliikkeen reilun metrin päässä kasvoistani, liekö valkoinen kypäräni häirinnyt sen tutkasignaalin tulkintaa.

Reitin lopulla päädyin ison järven rantatielle. Pysähdyin varmistamaan mukaani tulostamastani kartasta, että olen oikealla reitillä. Samalla pidin pienen venyttelytauon ja nautin viimeisen evääksi ottamani myslipatukan. Aurinko alkoi olla jo horisontissa, kun kaksi kuumailmapalloa lipui äänettömästi tyynen järvenselän ylle. Tuo näky kruunasi matkani.

Autolle palatessani saatoin jälleen kerran todeta, kuinka fyysinen harjoitus voi olla henkisesti virkistävä. Se pyöräretki tarjosi elämyksiä kaikille aisteille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti